perjantai 6. maaliskuuta 2015

Yhteiskunnallista pohdintaa

Maahanmuuttajien integroituminen tai sen puute puhuttaa Norjassakin, ja äskettäin silmiini osui seuraava, varsin mielenkiintoinen artikkeli, joka pureutuu maahanmuuttokriitikkojen erinäisissä keskusteluissa esille tuomiin asioihin.

Maahanmuuttajaperhe aiheuttaa Norjalle usean sadan miljoonan kruunun kustannukset joka vuosi
Perheen perinteisiin kuuluu serkusten välinen avioliitto, he kokevat olevansa Norjan lakien yläpuolella ja kukaan perheen jäsenistä ei käy töissä. Tästä huolimatta norjalaiset veronmaksajat ovat yli sadan vuoden ajan syytäneet miljardeja kruunuja Oslossa asuvalle maahanmuuttajaperheelle.
    FrP:n (populistisen Edistyspuolueen, suom. huom.) maahanmuuttopoliittinen tiedottaja, Mazyar Keshvari, sai äskettäin nimettömän vinkin maahanmuuttajaperheestä, joka on häikäilemättä käyttänyt hyväkseen Norjan sosiaaliturvaa.
- Jouduin lähes shokkiin, kun minulle kerrottiin tästä. Minulle on täysi mysteeri, miten tämä perhe on pystynyt pysymään poissa valvovan silmän alta näin kauen, sanoo Keshvari.
    Alustavien selvitysten mukaan perheen isoisä tuli Norjaan laivalla vuonna 1905. Hänelle myönnettiin silloin perheenyhdistäminen saman tien, vaikka hän oli naimisissa serkkunsa kanssa. Tätä perinnettä jatkoi perheen poika, joka nai oman serkkunsa 1929. 
    Norjan valtio kustansi perheelle asunnon ja ruuan, ja perhe on saanut rahaa tähän tarkoitukseen tähän päivään asti.
- Tässä puhutaan useasta sadasta miljoonasta kruunusta vuodessa, toteaa Keshvari. - Ja tietääkseni kenelläkään heistä ei ole koskaan ollut normaalia työpaikkaa.
   Maahanmuuttopoliittisella tiedottajalla on useita muitakin huolenaiheita:
1. Perhe ei osoita juurikaan halua integroitua, vaikka nyt puhutaan jo toisen ja kolmannen polven maahanmuuttajista.
2. He tuntevat olevansa Norjan lakien yläpuolella.
3. He tekevät useita ulkomaanmatkoja joka vuosi.
4. Heillä on omat traditionsa ja oma tapansa pukeutua.
5. Monilla perheen jäsenillä on hyvin kalliita ja epänorjalaisia tottumuksia.
6. Eräs perheenjäsen on radikalisoitunut ja puhuu nyt enkelien ja kuolleiden kanssa.
- Hälyttävintä on varmaan kuitenkin se, ettei heitä huvita osallistua edes kansallispäivän kulkueeseen, kauhistelee Keshvari. - He vain seisovat parvekkeellaan tyhmissä hatuissaan ja vilkuttavat.

Niin, onhan juttu aika kieli poskessa kirjoitettu, varsinkin kun hyvin nopeasti huomaa, että tarkastelun kohteena eivät ole mitkä tahansa mamut vaan varsin näkyvässä asemassa oleva perhe. Jos jollekin ei vielä ole selvinnyt, kenestä puhutaan, niin kerrottakoon, että kyseessä on kuningasperhe. Maahanmuuttajia alunperin hekin.

En seuraa aktiivisesti Norjan kuninkaallisten edesottamuksia, mutta olen kuitenkin havainnut, että jotkut seuraavat. Monarkialla ja kuningasperheellä on kannattajansa ja vastustajansa. ja sitten ovat tietenkin ne, joita asia ei niin kovin paljon keikauta puoleen eikä toiseen. Ylläolevassa jutussa näkökulma on humoristiskriittinen, mutta se sopii hyvin pienen pohdinnan alustukseksi.

Kuningasperhe tulee kalliiksi. Kuninkaallisillehan ei makseta palkkaa, niin kuin muille työssäkäyville, vaan kaikki heidän kulunsa maksetaan valtion kassasta. Tänä vuonna valtion budjetissa "kuninkaalliselle hoville" (tarkoittanee kuningasparia) on varattu 169,6 miljoonaa kruunua ja kruununprinssiparille 18,4 miljoonaa kruunua. Päivän kurssilla tämä on noin 22 miljoonaan euroa. Melkoinen määrä rahaa ylläpitämään monarkkia sekä hänen perillistään, joilla ei ole käytännössä muuta kuin symbolinen asema. Se on sentään todettava, että julkista rahoitusta saava kuningasperhe on pieni. Kuninkaan sisarten lapset käyvät töissä eikä heillä ole kuninkaallisia titteleitä. Vertailun vuoksi Suomessa tasavallan presidentin palkkioon ja toimintamenoihin on 2015 budjetoitu 325 000 euroa. Kyllä, monarkia on kallista huvia.

Kuningasperheen integroitumishaluttomuus. Vuonna 1905 Norjan kruunu ojennettiin tanskalaiselle prinssille, joka suostui vastaanottamaan sen vasta, kun norjalaiset olivat vakuuttaneet, että kyllä he ihan oikeasti haluavat hänet hallitsijakseen. Hän siis saapui Norjaan norjalaisten kutsumana. Kuningas puhui vain tanskaa, ei norjaa, koko hallituskautensa, ja lunasti paikkansa norjalaisten silmissä oikeastaan vasta 1940 sanottuaan "ei" saksalaisten miehittäjien ehdotuksille yhteistyöstä. Tanskalaisen kuninkaan myötä norjalaiset saivat myös englantilaisen kuningattaren, joka oli sekä kuninkaan vaimo että serkku, ja kruununprinssikin oli syntyjään Tanskan prinssi.

Kruununprinssi ja sittemmin hyvin suosittu kuningas Olav oli syntyperästään huolimatta jo huomattavasti norjalaisempi kuin vanhempansa, vaikka naikin ulkomaalaisen, ruotsalaisen serkkunsa. Kuningasperheen kolmas ja neljäs ja viides polvi ovatkin sitten jo Norjassa syntyneitä, ja puolisotkin ovat syntyperältään norjalaisia, nykyinen kruununprinsessa jopa hyvinkin tavallinen norjalainen perhetaustaltaan. Integroitumishaluttomuutta en nämä faktat huomioiden aivan allekirjoita, vaikkakin toisaalta perheeseen naidut etniset norjalaiset näyttävät puolestaan myös integroituvan kuninkaallisiin piireihin.

Lakien yläpuolella oleminen. Täytyy sanoa, etten tiedä, millaiseen asemaan Norjan laki asettaa kuninkaalliset verrattuna tavallisiin kansalaisiin, jos puhutaan arkipäiväisistä asioista, kuten esimerkiksi rikosoikeudellisesta vastuusta. Melko varma olen kuitenkin siitä, että valtakunnan lakeja pitää kuninkaankin pääsääntöisesti noudattaa. Muuten kuninkaasta tullee entinen kuningas. Hallitusmuodon muuttamiseenhan ei tarvita vallankumousta. Lain muutos riittää. Jonkinlaisia erioikeuksia kuningasperheellä varmasti kuitenkin on.

Matkustelu ulkomailla. No, tätähän harrastavat muutkin, eivät vain kuninkaalliset. Matkakohteet tosin lienevät hieman erilaisia, ja kuninkaalliset varmasti matkustavat suuremmalla seurueella ja budjetilla. Ehkä tämä kriitiikin aihe kohdistuukin siihen, kuka matkat maksaa.

Omat traditiot ja pukeutumistavat. Omia traditioita kuninkaallisilla varmasti riittää, tosin veikkaan, että norjan kuninkaalliset noudattavat monessa asiassa myös norjalaisia traditioita. Jos ei muusta syystä niin koska se kuuluu asiaan. Mitä taas tulee pukeutumiseen, niin ihmisten, jotka edustavat maata milloin missäkin, odotetaan pukeutuvan asianmukaisesti ja asianmukainen pukeutuminen on usein jotakin muuta kuin mitä keskivertonorjalainen vetää päälleen. Pukeutumistakin on kansan hyvä arvostella, kuten esimerkiksi kruununprinsessan kalliita juhlapukuja pari vuotta sitten. Toisaalta keskivertonorjalaisista poikkeavien traditioiden ja pukeutumisen arvostelu on hyvin perinorjalaista. Joukosta erottuminen ei nimittäin ole suotavaa, ja hyvin integroituneiden maahanmuuttajien edellytetään olevan lähes norjalaisempia kuin norjalaiset itse.

Kalliit ja epänorjalaiset tottumukset. Tämä mennee pitkälti samaan piikkiin edellisen kohdan kanssa. Epänorjalaisuus ja sen myötä joukosta erottuminen ei, kuten todettu, ole ollenkaan suotavaa. Ja jos vielä yhteiskunnan varoilla rällästetään, niin se on entistä epäsuotavampaa. Muistelen, että joskus vuosia sitten paheksuttiin syvästi kuningattaren tuhlailevaa elämäntapaa ja ostoksia.

Radikalisoitunut perheenjäsen. Perheeseen todellakin kuuluu prinsessa, joka puhuu enkelien ja kuolleiden kanssa ja vieläpä järjestää jonkinlaista koulutusta niille, jotka haluavat seurata häntä tässä. Tämän tyyppinen radikalisoituminen on kuitenkin suhteellisen harmitonta, ja jos kyseessä olisi joku muu kuin prinsessa, hänelle ehkä vain hymähdettäisiin. Mutta kun kyseessä ei ole tavis vaan prinsessa, joka vieläpä hyväksikäyttää titteliään ja asemaansa saadakseen julkisuutta ja ansaitakseen rahaa enkelitouhuillaan, niin kieltämättä se ei herätä pelkästään positiivisia ajatuksia.

Kun asiaa tarkemmin ajattelee, artikkeli kertoo ehkä enemmän norjalaisesta yhteiskunnasta kuin kuningasperheestä tai maahanmuuttajista. Tämän pohdinnan jälkeen ihmettelen entistä enemmän, miksi Norjassa edelleen on kuningashuone, jolla ei edes ole mitään vuosisataisia perinteitä takanaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...