Oslon ruusut

 Oslo maanantaina 25. heinäkuuta.

Oslon ruusumarssille kokoontui noin 150 000 ihmistä. Väenpaljouden vuoksi marssia ei pystytty toteuttamaan suunnitellusti. Sen sijaan ihmisiä kehotettiin kotiin mennessään levittämään ruusuja joka puolelle kaupunkia.

Oslo lauantaina 30. heinäkuuta

Norjan terroriteot

 Kukkien, Norjan lippujen ja kynttilöiden meri Oslon tuomiokirkon luona

Perjantaina tulin ruokakaupasta kotiin vähän puoli neljän jälkeen. Mies sanoi kuulleensa pamauksen muutama minuutti sitten - minä en ollut kaupassa ollessa kuullut mitään - ja nyt Facebookissa puhuttiin räjähdyksestä Oslon keskustassa. Miehen mukaan ääni oli ollut kuin iso ukkosen jyrähdys aivan lähellä, ja meiltä on sentään matkaa keskustaan parikymmentä kilometriä.

Aika pian alkoi tulla uutisia tapahtuneesta. Puhuttiin pommista ja islamisteista. Vähitellen tiedot lisääntyivät ja telkkarissa alettiin näyttää yhä uudelleen ja uudelleen videonpätkää räjähdyspaikalta, kuvia vertavuotavista ihmisistä, särkyneestä lasista kaduilla, lähistöllä olleiden haastatteluja. Ja sitten alkoi tulla tietoja laukauksista, joita kuultiin Utøyan saarelta, jossa Työväenpuolueen nuorisojärjestö parhaillaan piti kesäleiriään. Ja illan mittaan lisää uutisia tapahtumista, lisää yksityiskohtia, spekulaatioita, tietoja kuolleista ja loukkaantuneista. Ja uutistulva jatkui jatkumistaan koko yön ja seuraavan päivän.

Olimme aiemmin perjantaina suunnitelleet menevämme illalla Osloon syömään, mutta ne suunnitelmat peruuntuivat uutisten myötä. Viranomaiset kehottivat ihmisiä pysymään poissa keskustasta ja liikennettä rajoitettiin. Lauantaina kävin Sandvika Storsenterissä, Oslon ulkopuolella olevassa isossa ostoskeskuksessa, ja vaikutelma oli, että siellä oli paljon normaalisti Oslon keskustassa lauantaipäiväänsä viettäviä.

Tänään iltapäivällä Oslon keskustassa oli valtava määrä ihmisiä, jotka olivat tulleet paikalle tuomaan kukkia ja katsomaan pommin aiheuttamia tuhoja. Tuomiokirkon viereen oli kertynyt kukkien, kynttilöiden ja Norjan lippujen meri. Räjähdyspaikan lähiympäristö oli edelleen suljettu ja ostosalueella näkyi siellä täällä särkyneitä ikkunoita, joita oli paikkailtu väliaikaisesti. Aseistettuja vartijoita, täydessä varustuksessa olevia sotilaita, oli vartioimassa suljettuja katuja ja hallintorakennuksia.

 Katu, jonka varrella autopommi räjähti, on suljettu liikenteeltä ja uteliailta.

Norjassa on eletty samanlaisessa lintukodossa kuin Suomessakin, eikä mitään näin pahaa ole ajateltu voivan tapahtua. Heti räjähdyksen jälkeen syyllisiksi arveltiin islamisteja, ja terroristin paljastuminen syntyperäiseksi norjalaiseksi on varmaan järkytys monelle. Toisenlaisessa tilanteessa seurauksena olisi voinut olla kasvava muukalaisviha, jolta nyt toivottavasti säästytään. Tosin nyt vaarana ovat tekijän ihailijat ja imitoijat, joita varmasti ilmestyy lähiaikoina suunnittelemaan omia iskujaan.

Tekijää on luonnehdittu äärikonservatiiviksi tai äärioikeistolaiseksi ja kristityksi, joka on useita kertoja yrittänyt pyörittää omaa bisnestä huonolla menestyksellä. Terroritekojaan hän oli suunnitellut pitkään ja huolellisesti ja käyttänyt huomattavan paljon rahaa niiden valmisteluun. Ystävät ja tuttavat kuvailevat häntä mukavaksi ja tavalliseksi kaveriksi. Jostakin syystä tämän "mukavan ja tavallisen" kaverin ajatusmaailma on jossain vaiheessa harhautunut pahasti väärille poluille, koska hänen tekonsa ja julkisuuteen tulleet ajatuksensa ovat todella kaukana normaalista ja terveestä.

Terroriteot oli kohdistettu hallitsevaa Työväenpuoluetta vastaan. Alkaa näyttää siltä, että Oslon pommi oli lähinnä harhautus, jonka turvin terroristi saattoi iskeä muualle. Nuorisoleiri massamurhan kohteena on täysin käsittämätöntä pahuutta. Tekijä itse uskoo olevansa sankari ja on kuulusteluissa ollut hyvin halukas puhumaan ja haluaa selittää ja perustella tekojaan myös julkisesti. Toivottavasti hänelle ei anneta siihen mahdollisuutta.

Reportteri ja aseistetut vartijat

*Kuvat on otettu sunnuntaina 24.7., kaksi päivää terroritekojen jälkeen.

Marjapensaiden maassa

Jostakin syystä Pori näyttää nykyään paljon paremmalta kuin kaksikymmentä vuotta sitten. Se tuli todettua lomalla. Kompakti kaupunki, josta löytyy kaikki tarvittava, ja nykyään jopa opiskelumahdollisuuksia ihan eri malliin kuin silloin, kun minä lukion jälkeen suuntasin muualle oppia saamaan.

Kaupungilla liikkuessa taisi miehenkin käsitys suomalaisten kielitaidosta kohentua, kun yhdessä kaupassa myyjä palveli sujuvalla englannilla ja vaihtoipa vielä kielen ruotsiksi, kun totesi asiakkaan skandinaaviksi. No myönnettäköön, että siinä ruotsinkielisessä vaiheessa minäkin olin positiivisesti yllättynyt.

Saunanlämmitys mökillä sujui vanhalla rutiinilla miehen antamista ohjeista huolimatta. Mieskin saunoi, vaikka ei ole edelleenkään sisäistänyt saunan merkitystä suomalaiselle kulttuurille saatikka ihmisen ruumiilliselle ja henkiselle hyvinvoinnille. Tässä suhteessa on siis vielä koulutettavaa. Sekä järvessä että saunassa hyvin viihtynyt viikonloppulapsi sen sijaan ei antautunut ennakkoluulojen valtaan vaan heitti löylyä sellaisella innolla, että aikuisten piti huomauttaa kuumuudesta ja sopivasta välimatkasta kiukaaseen.

Metsässä käytiin toteamassa puiden kasvu ja mustikoiden ja metsämansikoiden määrä. Havaintoni norjalaisten luontosuhteesta perustuvat edelleen varsin rajalliseen ihmisjoukkoon, mutta minusta tuntuu, että metsä ei inspiroi norjalaisia ollenkaan samalla tavalla kuin suomalaisia. Kun suomalainen lähtee samoilemaan metsän siimekseen linnunlaulua ja tuulen huminaa hongikossa kuunnellen, norjalainen kiipeää vuorelle ja määränpäänsä saavutettuaan ja Kvikklunsjinsa syötyään laskeutuu taas tyytyväisenä alas.

Koko lomaa ei sentään vietetty luonnon helmassa, vaan käytiin tutustumassa myös nykyajan ihmeisiin, joita Norjasta ei löydy. Olkiluodossa kolmannen ydinvoimalan ja jätteen loppusijoitusluolaston rakennustyöt ovat edelleen käynnissä. Näille työmaille ei luonnollisestikaan päässyt pällistelemään, mutta turistien ja muiden uteliaiden iloksi alueelle on jossain vaiheessa avattu vierailukeskus, jossa esitellään laitoksen toimintaa. Kaikesta maksamaan tottuneen norjalaisen ihmeeksi keskukseen pääsi ilmaiseksi, eikä edes pysäköinnistä tarvinnut maksaa.

Omakotitalojen pihoja katsellessaan viikonloppulapsi teki huomion, että kaikilla on marjapensaita ja monella myös omenapuita. Kyselin, että mitäs siellä kotipihassa äidin luona kasvaa. - Ruohoa ja jokin marjaton pensas. Mutta nyt kyllä pyydän äitiä hankkimaan marjapensaita.

Onni on syödä marjoja suoraan pensaasta ja nakertaa vielä vihreää ja hapanta omenaa.



*Ydinvoimalan kuva on lainattu Wikipediasta.

Rannalla

Loman alkua sopii viettää rannalla, kun aurinkokin paistaa. Hvalstrand on joillakin kriteereillä rankattu Norjan parhaaksi uimarannaksi. Onhan se hieno 1930-luvuilla rakennettuine funkistyylisine ravintoloineen ja hyppytorneineen. Vuonon vesikin tuntui tänään ilmoitettua 19 astetta lämpimämmältä.

Naisten kokouimapuvut näyttävät olevan täällä täysin poissa muodista. Aivan pikkulapsia lukuunottamatta kaikilla on bikinit ikään ja kokoon katsomatta. Rusketus on muotia ja talvisaikaan sitä hankitaan solariumin tai itseruskettavien voiteiden avulla.

Jotenkin silmään pisti myös se, että välillä uimahyppytorniin kiipeili ilman aikuista aika pieniäkin lapsia, jotka eivät sitten - onneksi - tohtineet kuitenkaan hypätä.

Pysäköinti rannan tuntumaan maksaa. Portilla on uimasesongin aurinkoisina päivinä rahastaja, mutta muina aikoina huvi on ilmaista. Jos portista saapuu ilman autoa, uimaan sentään pääsee maksutta. Se minulle on jäänyt epäselväksi, minkä tahon taskuun pysäköintimaksu menee.

Vedestä löytyi tällaisia vesiötököitä, pikkuruisia rapuja. Jotkut näyttivät keränneen myös sinisimpukoita, joissa oli vielä asukas sisällä pitämässä kuoria tiukasti kiinni, ja vesirajaan oli kertynyt melkoinen kasa sentin läpimitaltaan olevia tyhjiä kotiloita.

Lomakauden ahaa-elämyksiä

Kun pahin kiire alkoi töissä rauhoittua työviikon lähestyessä loppuaan, päätin pitää luovan tauon ja perehtyä norjalaiseen työlainsäädäntöön vuosiloman osalta. Joistakin asioista en nimittäin ole saanut selkoa vaikkapa mieheltä tai työpaikan henkilöstövastaavalta kysymällä, mutta netistä sitten lopulta löytyi vastauksia ja jopa riittävän yksinkertaisesti selitettynä.

Norjassa lomanmääräytymisvuosi on kalenterivuosi, eli tämän vuoden lomat ansaitaan viime kalenterivuonna. Samalla kertyy myös lomarahaa. Kun yritin ihmisiltä - norjalaisilta - kysymällä selvittää, millainen systeemi se täkäläinen lomaraha käytännössä on - onko se palkan lisäksi maksettava, kuten Suomessa, vai palkan sijaan maksettava - en saanut vastausta ollenkaan, koska kysymystäni ei ymmärretty. Norjalaisilla on havaintojeni mukaan usein taipumus ajatella, että eikös tämä asia kaikkialla ole näin ja eihän se muulla tavalla voisikaan olla. Sitten kun maahanmuuttaja alkaa kysellä tyhmiä ja itsestäänselvyyksiä, vastausta ei ymmärretä antaa ollenkaan.

Googlaamalla kuitenkin selvisi, että lomaraha korvaa loma-ajan palkan. Lomaraha maksetaan touko- tai kesäkuussa normaalin kuukausipalkan lisäksi ja sitten lomailukuussa palkasta pidätetään loman suuruinen osuus. Melkoista taskusta toiseen siirtämistä minun mielestäni, jos nyt olen tämän asian ihan oikein ymmärtänyt nettiä lukemalla ja palkkakuittejani tutkimalla. Mies tosin oli sitä mieltä, ettei se näin mene, ei ainakaan hänen töissään. Jos siis olen olen ymmärtänyt väärin, saa mieluusti korjata.

Lomaraha on myös verotonta tuloa. Jee! Mutta miksi sitten kesäkuussa, kun lomarahat maksettiin meidän firmassa, kesäkuun normaalista kuukausipalkasta oli pidätetty veroa huomattavasti normaalia enemmän? Onko lomarahan verottomuus vain näennäistä? Vai onko palkanlaskijalla ollut huono päivä? Keneltähän tätä kannattaisi kysyä, jos haluaa vastauksen kummastelevien katseiden sijaan?

Minun ruhtinaalliseen yhden viikon lomaani on vielä viikko aikaa. Asiakaspalvelussa lomaillaan vuorotellen, jotta aina on riittävästi ihmisiä vastaamassa puhelimeen ja tekemässä muut tuikitarpeelliset työt. Nyt on takana kaksi viikkoa Ruotsin asiakaspalvelun Marin tuuraamista, ja täytyy sanoa, että ruotsalaiset asiakkaat valittavat kaikenlaisista asioista paljon enemmän kuin suomalaiset. Vaikka loma-aika on suhteellisen hiljaista aikaa, kahden maan hoitaminen takaa, että puhelin soi niin usein, etten varmasti pääse pitkästymään.

Parin viikon aikana olen tehnyt huomioita myös omasta sosiaalisesta aktiivisuudestani. Normaalisti työpäivän aikaisen sosiaalisuuden tarpeeni tyydyttää aika pitkälle samassa huoneessa istuvan Marin kanssa jutustelu. Kun Mari firmassa pitkään työskennelleenä lisäksi tietää jotakuinkin kaiken kaikista käytännön asioista, edes neuvoja saadakseen ei yleensä tarvitse vaivautua oman toimiston ulkopuolelle. Nyt kun Mari on poissa, minulle on yllättäen tullut tarve tyydyttää sosiaalisuuttani lähtemällä oman huoneen ulkopuolelle. Ehkäpä se on ihan positiivista, koska nyt olen huomannut, että Marin läsnäolo tavallaan passivoi minua, ja saatan päivän mittaan puhua paljon enemmän ruotsia kuin norjaa.

Perjantaina juttelin Norjan asiakaspalvelun kesäsijaisen kanssa niin pitkään, että alkoi suorastaan väsyttää. Satuimme sekä aamulla että iltapäivällä käyttämään samoja liikennevälineitä ja vaihtamaan siinä sitten ajatuksia erinäisistä asioista. Mutta kyllä se oli rasittavaa, koska Linn puhuu paljon ja nopeasti. Kuuntelemiseen pitää tosissaan keskittyä, ja itse asiassa keskusteluun osallistuminen on hankalaa, koska reaktionopeuteni norjaksi ei edelleenkään ole kovin suuri.

Töissä puurtaminen keskellä kesää pienellä palkalla ja ilman kunnollista lomaa tuo mieleen opiskeluajat monta vuotta sitten. Ei tällainen ole aikuisen ihmisen elämää. Tämä nyt ei ole varsinaisesti mikään ahaa-elämys, vaan enemmänkin vahvistus sille ajatukselle, että jotain muuta olisi hyvä löytää hyvissä ajoin ennen ensi kesää.