Juhannus norjalaisittain

St Hans aftenia eli norjalaista juhannusaattoa vietetään aina 23. kesäkuuta, viikonpäivä on se mikä se sattuu kulloinkin olemaan. Tällä kertaahan Aaton päivä osui torstaiksi, mutta eivät nämä norjalaiset olleet siitä moksiskaan. Töissä oltiin sekä aattona että St Hansina niin kuin minä tahansa torstaina ja perjantaina.

Tämä taisi olla jo neljäs juhannus, jonka vietän Norjassa, enkä tähän mennessä ole onnistunut näkemään juuri minkäänlaista juhlintaa. Kuulemma joillakin ihmisillä on tapana polttaa kokkoja meren rannalla aattoiltana. Sanon kuulemma, koska en ole ensimmäistäkään kokkoa onnistunut itse näkemään.

Tällä kertaa yritin jopa selvittää, josko lähimailla on mitään St Hansiin viittaavaa toimintaa. Asker ja St Hans Googlen hakusanoina antoivat muutaman osuman, joiden perusteella vaikutti siltä, että paikallinen museo oli jotakuinkin ainoa juhlinnan järjestäjä. Ilmeisesti juhannus on täällä sitten museokamaa eikä elävää perinnettä niin kuin Suomessa tai Ruotsissa.

Juhlintaa totta kai rajoittaa myös se, että juhla osuu useimmiten arki-iltaan. Museon juhannusjuhlakin alkoi jo puolilta päivin ja päättyi iltakymmeneltä. Mies, jonka henkilökohtaisiin perinteisiin juhannuksen vietto ei kuulu, arveli, että St Hansia taitavat viettää lähinnä lapsiperheet. Tiedä sitten, onko asia todellisuudessa näin, mutta olisi jotenkin perinorjalaista, jos tältä(kin) juhlalta on leikattu siivet muokkaamalla se lastenjuhlaksi.

Töissä jaettiin torstaina taas vaihteeksi paketteja työntekijöille. Kesälahjaksi sitä taidettiin nimittää eikä St Hansia mainittu tässä yhteydessä. Jakoajankohta oli todennäköisesti valikoitunut sillä perusteella, että kaikki olivat vielä töissä ennen kesälomien alkua. Paketista paljastui, yllätys, yllätys, makkaroita!

Muuten juhannusviikonloppu oli täynnä vauhtia ja vaaratilanteita. Lauantaina parvekkeella olevasta varastokopista löytyi isohko ampiaispesä, joka onnistuttiin hävittämään myrkyn avulla ilman että kukaan edes sai ampiaisenpistoja.

Sunnuntaina toinen kissoista päätti kiivetä pihakoivuun. En ymmärrä miksi. En myöskään ymmärrä, miten se onnistuikin kiipeämään sileää runkoa pitkin noin kahdeksan metrin korkeuteen. Eikä tietenkään osannut tulla alas samaa tietä. Sen kyllä ymmärrän. Sen sijaan alastuloa avitti oksanpätkän katkeaminen. Ihan vierestä katsoen putoaminen kiven reunalle ja siitä edelleen rinnettä alas oli sen verran hurjan näköinen tapahtuma, että katsoimme parhaaksi käyttää kissan eläinlääkärillä tarkastettavana. Ilmeisesti nyt selvittiin säikähdyksellä ja pikkuruhjeilla, mutta yhden yhdeksästä hengestään kissa saattoi tässä rytäkässä menettää.

Juhannusmakkarat

Pihaprojekti etenee

Takapihalle viettävä rinne on pengerretty ja kuvassa näkyvä penger on yksi harvoista jotakuinkin vaakasuorista pinnoista tässä pihassa. Näin ankealta se näytti keväällä kun melkein kaikki lumi oli sulanut. Vielä ankeammalta se alkoi näyttää tarkemman tutkiskelun jälkeen, koska tätä "laatikkoa" oli mitä ilmeisimmin käytetty roskiksen korvikkeena. Minkäänlaisia kasvuston merkkejä siinä ei näkynyt sammalta lukuunottamatta.

Täytyy vain ihmetellä, että tällaisen kaatopaikan on joku halunnut pihaansa perustaa. Penkereen rakentamisessa on kuitenkin nähty jonkin verran vaivaa, mutta sitten homma on jäänyt puolitiehen - ainakin minun näkökulmastani.

Kevään edettyä vielä hieman pengertä alettiin raivata, koska siinä kuitenkin näytti olevan potentiaalia, eikä siihen kerättyjä risuja, rikkinäisiä kukkaruukkuja, muovinpalasia, rautatankoja yms. oikein viitsinyt jättää silmien alle näkymää pilaamaan. Roskien poiston jälkeen maata piti hieman kääntää ja muokata, jotta jonkinlaisten kasvien istutus onnistuisi. Siinä vaiheessa kävikin ilmi, että pengerryksen täytteenä oli käytetty lähinnä kiviä - edelleen erilaisten roskien ohella - ja multaa oli vain hieman enemmän kuin silmänlumeeksi.

Siinä vierähti tunti jos toinenkin, kun kiviä siirrettiin pois tulevasta kukkapenkistä tai vastaavasta. Pari kivistä oli niin suuria, että niitä piti oikein tosissaan punnertaa ylös maasta ja sitten keikauttaa penkereen laidan yli rinnettä alas. Työn tuloksena oli pienen kiviaidan verran murikoita. Kivien jättämä tila täytettiin sitten mullalla.

Multakerroksesta tuli lopulta riittävän paksu, jotta uskaltauduin kokeilemaan, josko tässä voisi kasvaa pari marjapensasta. Taimet ovat vielä niin pieniä, että niiden seuraksi ja tyhjää tilaa täyttämään istutin kaksi monivuotista kukkapuskaa. Ehkä niitä saisi olla useampikin tässä vaiheessa, mutta jos pensaat innostuvat kasvamaan, perennat siirtyvät jossain vaiheessa muualle.

Itse takapiha on vielä lähes luonnontilassa, vaikka hieman raivaustyötä sielläkin on tehty. Metsämansikka näyttää viihtyvän vaikka kivien seassa ja paikoitellen alkavat jo marjat punottaa. Tällaiset luonnonkasvit olisi ihan kiva pitää, mutta muunlaista, väärässä paikassa olevaa kasvustoa täytyy edelleen karsia kovalla kädellä. Esimerkiksi jättitatarkasvuston maasta kaivamista pitää edelleen jatkaa, sillä kaikkien kasvien kaivaminen kertaalleen ylös juurineen ei näköjään riittänyt. Taas puskee maasta uusia versoja.

Pihan perälle on kehkeytynyt varsinainen pusikko. Keväällä ennen lehtien tuloa tämä ei näyttänyt ollenkaan näin viidakkomaiselta. Ylisuuri ruusupensas, jonka ensi näkemältä arvelin olevan pystyyn kuollut, on hengissä ja kukkii parhaillaan. Se saa jäädä paikoilleen, mutta jonkin verran sitä voisi karsia, kunhan keksin miten pääsen karsimisetäisyydelle ilman että jättikokoiset piikit repivät minut riekaleiksi. Harkitsin myös tämän ruusun versojen siirtämistä pegerrykseen, koska se vaikuttaa olevan sitkeähenkinen. Tarkemmin harkittuani totesin, ettei ehkä kuitenkaan ole hyvä ajatus istuttaa sinne mahdollisesti hyvinkin isoksi kasvavaa piikkipensasta. Pysyköön siellä missä on nyt.

Jättitatarta löytyy myös tämän pusikon edestä ja taidanpa tässä lähipäivinä ryhtyä kaivamaan sitä maasta myös täältä. Jospa vaikka sitten joskus kun kaikki ylimääräiset kasvit on poistettu ja ruusua vähän saksittu, näkymä on nykyistä puutarhamaisempi.

Tunnistustehtävä 1: Tällaisia pensaita löytyy myös pihasta. Kukissa on voimakas, makea tuoksu. Minulla ei ole aavistustakaan, mikä pensas on kyseessä, mutta aika sitkeähenkiseltä se vaikuttaa ja näyttää ihan omin avuin myös leviävän. Yksi pensaista on aika iso ja nyt kaikkine lehtineen ja kukkineen se tuntuu vievän vähän liikaa tilaa pienestä pihasta. Pitänee siis leikata tätäkin. Tunnistaako kukaan pensasta kuvan perusteella?

EDIT: Pensas on jasmike, jota joskus kutsutaan myös valejasmiiniksi. Kiitos Trinalle tunnistusavusta!

Tunnistustehtävä 2: Tämä lienee ihan luonnonkasvi. Kasvi on aika korkea, noin metrin korkuinen, kasvaa todennäköisesti edelleen korkeutta ja kukkii parhaillaan. Kukat ovat aika pieniä. Jotenkin minusta tuntuu, että tästäkin voi olla vaikea päästä eroon, jos en saa kaivettua koko juurakkoa ylös kivien seasta. Kasvin nimi, anyone?

EDIT: Kasvi on rohtoraunioyrtti. Tieto löytyi äidin kasviosta :)

Miten minusta onkin alkanut tuntua siltä, että sitä mukaa kuin takapihalta raivaa, kaivaa ja repii kasvustoa pois, uutta kasvaa tilalle vähintään saman verran. Miten ihmeessä noin kivisessä maassa ylipäänsä kasvaa mitään?!

Nuuskis!

Yhteiskunta hoitaa

Tässä eräänä päivänä töissä talouspäällikkö ilmestyi luokseni.
- Heli, sinun kesälomastasi...
- Yksi viikko heinäkuussa, niin kuin taisin jo sanoa.
- Ei vaan kolme viikkoa. Voimme jakaa pidätyksen palkastasi vaikka kolmelle kuulle.
- TÄH???!!!

Sitten ryhdyttiin vääntämään rautalangasta kumpikin, että miten tämä asia nyt oikein menee. Ehdin ansaita tälle vuodelle viikon loman, se oli tarkistettu jo aiemmin. Kaikki muu lomailu ja vapaiden pitäminen olisi palkatonta, enkä ole suunnitellut pitäväni palkatonta lomaa muutamaa silloin tällöin tarpeeseen tulevaa vapaapäivää lukuunottamatta. Lain mukaan kaikilla on halutessaan oikeus pitää lomaa viisi viikkoa vuodessa riippumatta siitä, paljonko palkallista lomaa on ansaittu. Jippo onkin siinä, että ansaitun loman ylimenevä osuus on palkatonta.

Talouspäällikön käsityksen mukaan kolmen viikon loma on minimiaika, eikä lyhyempää lomaa ole luvallista pitää. Ja tässäkin tapauksessa ansaitun loman ylimenevä osuus on palkatonta. Tämän kuullessani iski hetkellinen kauhistus, kun ajattelin puolen kuun palkan menetystä.

Sitten ryhdyin vastarintaan.

Eihän minua voida pakottaa palkattomalle kesälomalle! Muistelin, että edeltäjänikin sanoi pitäneensä vain parin päivän loman, kun ei enempää ollut ansainnut. Tämä on uusi sääntö, tullut vasta tänä vuonna, selitti talouspäällikkö. Kun vaadin saada nähdä mustaa valkoisella, että asia on näin, minulle esiteltiin jostakin tullut sähköposti, jossa tosiaankin näin sanottiin. Mutta sitten aloimme lukea tekstiä eteenpäin ja sieltä löytyi poikkeukset sääntöön. Jos työntekijä on tullut töihin kesken edellisen vuoden vapaalta tai opiskelusta, sääntöä ei tarvitse noudattaa. Jos taas hän on siirtynyt työnantajalta toiselle ja on ollut koko vuoden töissä, pakkoloma on pidettävä edellisen työnantajan maksaman lomarahan turvin mutta ilman loma-ajan palkkaa.

Sieltähän se porsaanreikä löytyi, sillä minä en ollut töissä kuin puolet viime vuodesta. En joudu palkattomalle lomalle. Onhan se hienoa, että lainsäätäjä pitää työntekijöiden puolta, mutta toisaalta tässä on melkoinen holhouksen maku. Jos joku täyttä lomaa ansaitsematon haluaa pitää vain lyhyen loman, eikö sitä pitäisi sallia? Vai eivätkö ihmiset ymmärrä omaa parastaan? Kas kun ei sitten tarjota jotakin sosiaalitukea niille, jotka pitävät lakisääteistä palkatonta lomaa. Vai olisiko sellaista saatavilla?

Toinen norjalaisen ajattelutavan erikoisuus nousi esiin, kun viime viikolla lääkärilläkäynnin jälkeen tavailin sairauslomapapereita. Niitä oli oikein kolmen sivun verran. Itse sain pitää yhden, kaksi muuta piti antaa työnantajalle ja niistä toiseen piti vielä rastittaa muutama ruutu. Käytin taas miestä sanakirjan korvikkeena papereita lukiessani. Kun riittävästi kyselin ja ihmettelin, että mitä tuokin tarkoittaa ja tuo ja tämä, niin lopuksi mies totesi, ettei sitä paperia ole tarkoituskaan tavallisen ihmisen ymmärtää. Laitat vain ne rastit paikoilleen ja allekirjoitat paperin ja annat eteenpäin. Järjestelmä kyllä hoitaa asian kuntoon. 

Se täällä joskus ihmetyttää, että järjestelmä, siis yhteiskunta, hoitaa kaikenlaiset asiat, ja itse ei oikeastaan tarvitse huolehtia ja ottaa vastuuta juuri mistään, jos ei halua. Jos norjalaiset itse elävät yhteiskunta hoitaa -ajattelutavan mukaisesti, miten maahanmuuttaja voisi potkia tutkainta vastaan?

Neighborhood watch

Naapurilla on uusi polkupyörä

Kotona sairaslomaillessa on aikaa tarkkailla naapurustoa. Viikossa huomaa jo kaikenlaista, mutta täytyy sanoa, että aika hiljaista täällä on. Tosin tässä viikon aikana on ollut muutama sadepäivä, mikä tietenkin vähentää ihmisten aktiviteetteja ulkona. Mutta ei toki kaikkea.

Seinänaapurissa on vauva, joten olen olettanut, että naapurin rouva on äitiyslomalla ja viettää päivänsä kotona. Tällä viikolla en nähnyt rouvasta vilaustakaan päiväsaikaan. Sen sijaan naapurin mies lykki vaunuja ja muutenkin puuhasteli ulkona poutasäällä. Minulla ei ole minkäänlaista käsitystä, mitä naapurit tekevät työkseen, mutta vauvan iästä päätellen sen äidin pitäisi vielä olla kotona. Ovatko naapurit sitten jonkinlaisia sosiaalipummeja, joista kumpikaan ei käy töissä? Mene ja tiedä.

Samaisten naapureiden kissa viettää suurimman osan vuorokaudesta ulkona satoi tai paistoi. Pahimpana sadepäivänä kissa istui oven takana naukumassa eikä päässyt sisään. Aikaisemmin olemme panneet merkille, että kissa jätetään ulos, jos naapurit lähtevät viikonlopuksi pois kotoa. Kyseinen kissa on se sama, jonka kanssa meidän kissamme eivät tule toimeen, eikä niitä oikein edes huvita mennä ulos, kun naapurin kissa päivystää pihapiirissä lähes aina.

Sade on loppunut

Toinen naapuri rakensi sateensuojaa terassille pahimpana sadepäivänä. Ja hommissa ei ollut naapuri itse, vaan mitä ilmeisimmin naapurinrouvan isä, joka ensin pystytti rakennustelineet ja sitten alkoi ruuvailla aaltopeltiä paikoilleen. Tämän rouvan mies on erinomaista norjaa puhuva ulkomaalainen, jolla ei ilmeisesti ole remonttireiskan taipumuksia.

Viereisessä talossa asuu pari pihanhoidosta kiinnostunutta naista, joista ainakin toinen kitkee kukkapenkkejä aika usein kun ilma on hyvä. Tällä naisella onkin lähinaapuruston hienoimmat istutukset pihassaan.

Vastapäätä olevassa talossa ei viikon aikana näkynyt oikeastaan minkäänlaista elämää. Siinä kuitenkin asuu neljä perhettä, myös lapsiperheitä. Lapsia näkyy ulkona leikkimässä hämmästyttävän vähän ja lähinnä vain todella lämpiminä päivinä. Eikö täällä ole tapana, että lapset leikkivät ulkona?

Työntouhussa

Niisk! & Köh!

Kesä lähti alkuun kesäflunssalla. Maanantaina kurkku oli niin kipeä, että appelsiinimehun juominen tuotti tuskaa. Tiistaina jäin suosiolla kotiin potemaan - "päiväksi tai pariksi", arvelin töihin soittaessani. Omalla ilmoituksella saa sairaslomailla kolme päivää, ja flunssaa potiessahan yleensä vain pari ensimmäistä päivää on varsinaisesti sairas olo.

Töissä on tehty remonttia nyt kolmisen viikkoa, minkä johdosta meidät on normaalista poiketen ahdettu talon aurinkoisen puolen huoneisiin, joissa ei ole ilmastointia eikä ikkunan avaaminenkaan laske lämpötilaa. Tämänkään takia töissä istuminen flunssaisena ei houkutellut. Kotonakin oli alkuviikosta ihan kiitettävän lämmin, mutta täällä sentään saa aikaiseksi ristivedon ja oleskelupaikkaakin voi vaihtaa sen mukaan, missä lämpötila tuntuu parhaalta.

Torstaiaamuna olin jo asennoitunut lähtemään töihin, mutta hetki sängystä nousemisen jälkeen alkoi yskittää niin, että muutin mieleni. Jonkin aikaa yskittyäni arvelin parhaaksi hakeutua lääkäriin hankkimaan lisää sairaslomaa. Järkeilin, etten ehkä perjantainakaan olisi aivan työkuntoinen - asiakaspalvelu puhelimessa ei onnistu jatkuvasti yskien tai ääni poissa - ja neljättä sairaslomapäivää varten tarvitaan lääkärintodistus.

Päätin hoitaa lääkärissäkäynnin norjaksi, mitä en ole ennen tehnyt. Arvioin, että flunssaan liittyvä sanasto on riittävän hyvin hallussa. Toisaalta lääkärille ei tarvinnut kovin perusteellisesti edes kuvailla oireita sanallisesti, kun ne olivat varsin hyvin muutenkin havaittavissa. Ymmärsimme siis toisiamme riittävän hyvin, ja lähdin kotiin sairaslomapaperit, kolme aa-nelosta, ja yskänlääkeresepti kädessä. Tosin totesin jälleen kerran, että tietynlaiset asiat haittaavat norjan kielen puhutun ymmärtämistäni. Esimerkiksi lääkärin pestessä käsiään ja puhuessa samanaikaisesti, puheen ymmärtämiseen piti aivan erityisesti keskittyä. Ja odotushuoneessa istuessani olin niin syventynyt lehden tavaamiseen, että hoitaja sai huhuilla hetken, ennen kuin ymmärsin hänen puhuvan minulle.

Kotiin päästyäni soitin taas töihin, ja kerroin tulevani vasta ensi viikolla. Minä ja Ruotsin asiakaspalvelun Mari tuuraamme toisiamme, mikä sujuu vaihtelevalla menestyksellä. Marin paperitöistä minulla ei ole aavistustakaan, koska niitä ei päivän tai parin poissaolojen aikana ole vielä tarvinnut hoitaa, mutta ruotsalaisten puheluihin vastaaminen sujuu useimmiten melko hyvin. Ja tarvittaessa voin siirtää skoonea puhuvat tai kielitaidolleni liian monimutkaisia asioita kyselevät norjan asiakaspalvelun hoidettavaksi. Ruotsalaisen Marin haasteena sen sijaan ovat vain ja ainoastaan suomea puhuvat asiakkaat. Mari kokeilee, jos soittaja puhuisi ruotsia tai englantia, ja jos yhteistä kieltä ei löydy, käyttöön otetaan tilannetta varten opetellut suomenkieliset fraasit. Soita uudelleen huomenna. Soita ensi viikolla. Sähköpostien kääntäminen yleensä onnistuu Google Translaten avulla.

Tällä viikolla piti kuitenkin hoitaa pankkiasioita Suomen suuntaan. Käytössä oleva pankkiyhteysohjelma on vain suomenkielinen, enkä ole siihen tullut laatineeksi muunkielisiä ohjeitakaan, kun ohjelma on vain väliaikainen. Itselläni on muistilista, tietenkin suomeksi, mitä nappuloita pitää klikata ja missä järjestyksessä. Tämä asia piti sairaslomastani huolimatta hoitaa, koska se ei voinut odottaa ensi viikkoon.

Pankkiasia hoidettiin niin, että Mari paineli nappuloita puhelimessa antamieni ohjeitten mukaan. Välillä tarkistettiin muistilistasta, mitä tehdä seuraavaksi. Se taas sujui niin, että Mari luki ääneen suomenkielistä listaa ja minä sitten selitin asian ruotsiksi. Asiaa onneksi auttoi myös se, että Mari on tehnyt operaation joskus ennenkin englanninkielisellä ohjelmalla. Onnistuimme ilmeisesti yhteistoimin painelemaan oikeita nappuloita, koska lopuksi ruudulle ilmestyi raportti onnistuneesta operaatiosta.

Vähän kyllä epäilytti tällainen pankkiasioiden hoitaminen sokkona. Vaihtoehtona oli kuitenkin asian myöhästyminen lähes viikolla ja sen seurauksena aika monta tyytymätöntä asiakasta. Jos tässä operaatiossa sattui virheitä, ne on mahdollista korjata. Ja mitä työnjohtoon tulee, esimiehemme ei ihan kauhean paljon välitä, miten toivottuun lopputulokseen päästään, kunhan asia ei rasita häntä.

Sairastaminen on kuitenkin niin tylsää ja töiden kannalta hankalaa, että jatkossa pyrin välttämään sitä. Ja sitä paitsi norjalainen yskänlääke on yhtä pahanmakuista kuin suomalainenkin.

Hamsterit jonossa

Käteistä hamstraamassa (kuva Dagbladetista)

Huomenna klo 8.00 pitäisi alkaa pankkilakko. Tänään - ja jotkut kaukaa viisaat varmaan jo viikonloppuna - ihmiset sitten ovat hamstranneet käteistä, sillä tämä lakko sulkee pankkiautomaatit. Myös verkkopankit lakkaavat toimimasta, eikä edes kaupassa voi ostoksiaan maksaa kortilla.

Aika tehokas tapa pysäyttää muutamia ihmisten aivan arkipäiväisiä toimintoja, vai mitä?

Täytyy tunnustaa, että ihan niin tarkasti en ole uutisia seurannut, että tietäisin, mistä lakossa perimmältään on kyse. Magnitudiluokasta voisi kuitenkin päätellä, että nyt pankkitoimihenkilöt oikein tosissaan haluavat jotakin.

Töiden jälkeen mekin miehen kanssa lähdimme varustautumaan tulevaan poikkeustilaan. Meidän taktiikkamme oli hajaantua eri suuntiin. Mies jonotti pankkiautomaatille ja minä kävin ruokakaupassa tekemässä hieman normimaanantaita suuremmat ruokaostokset. Nyt kun kortti vielä kelpasi maksuvälineeksi, järkeilimme, että kannattaa sen verran hamstrata, ettei kaikki käteinen hupene heti kättelyssä. Kun tämä päätös tehtiin, ei vielä ollut tiedossa, paljonko käteistä, jos yhtään, mies onnistuu saamaan ulos automaatista.

Uutisten mukaan tänään on pankkiautomaateista nostettu käteistä moninkertaisesti tavalliseen maanantaihin verrattuna, ja monet automaatit ovat tyhjiä, koska niitä ei ehditä täyttämään riittävän nopeasti. Pankit ovatkin kehottaneet ihmisiä nostamaan käteistä kaupan kassalta. Se nimittäin on täällä mahdollista.

Minäkin kävin jo päivällä työpaikan lähikaupassa kyselemässä, josko sieltä saisi rahaa, mutta vastaus oli kielteinen. Ilmeisesti moni muukin asiakas oli ollut samalla asialla ja kaupassa oli käteispula. Vasta kun aloin surkealla naamalla selittää, että minun pitää mennä bussilla kotiin, mutta lompakossa oleva käteinen ei riitä bussilippuun, kassapoika heltyi ja antoi satasen (noin 12 €). - Ja selitys oli sillä hetkellä aivan totuudenmukainen, sillä miehen ja minun töistälähtöaikataulujen ei pitänyt sopia ollenkaan yhteen.

Hetken päästä kauppojen kassoilla lienee runsaasti käteistä, kun vain sillä voi maksaa, mutta sitäpä ei sitten kenellekään jaeta niin kauan kuin pankkikortit eivät toimi.

En muista, että Suomessa olisi ollut näin totaalista rahaliikenteen seisausta, eikä täälläkään kuulemma ole ollut isoa pankkilakkoa yli kolmeenkymmeneen vuoteen. Poikkeustilanteeseen on pakko varautua, vaikken usko, että tällaisen lakon annetaan jatkua kovin pitkään. Ihmisiltä loppuu käteinen muutamassa päivässä, ja varmaan nytkin on iso joukko niitä onnettomia, jotka eivät ole onnistuneet hankkimaan käteistä ennen automaattien tyhjenemistä.

Lakko, joka pysäyttää rahaliikenteen näin totaalisesti ja vaikuttaa kaikkien arkeen, tuntuu jotenkin vastuuttomalta. Saa nähdä mitä tässä sitten tapahtuu lähipäivinä - saavatko lakkolaiset tahtonsa läpi vai lopettaako valtiovalta lakon laittomana. Sekin ilmeisesti on tässä tilanteessa mahdollista.