maanantai 17. tammikuuta 2011

Oppiiko vanha koira lukemaan ja kirjoittamaan?


Sain miehen siskolta kasan norjalaisia naisten- ja sisustuslehtiä. Tässä kasassa riittää tavaamista joksikin aikaa. Ja aion nimenomaan lukea niitä, en vain katsella kuvia. Sanomalehtiä lueskelen satunnaisesti, mutta aikakauslehtiä en ole ostanut kuin pari kertaa puolentoista vuoden aikana. Jotenkin on ollut rima korkealla tarttua norjankieliseen luettavaan, vaikka lehtiteksti yleensä on suhteellisen helppolukuista.

Luku-urakkaan kuuluu myös pari Jo Nesbøn kirjaa alkukielellä. Toista niistä olen jo päässyt eteenpäin muutaman kymmenen sivua. Älkää kysykö, kuinka pitkässä ajassa...

Romaanin lukeminen onkin paljon työläämpää kuin lehtien lukeminen. Pitäisi ymmärtää myös kaikenlaisia kielen vivahteita ja paneutua lukemiseen niin, että vielä seuraavanakin päivänä muistaa, mitä tähän mennessä on tapahtunut. Kaunokirjallisuudessa nimenomaan kirjailijan vapaus leikitellä kielellä tekee tekstin joskus vaikeaselkoiseksi. Kun lehtiteksti yleensä on selkeää bokmålia (kirjakieltä), kirjailija sekoittaa mukaan kaikenlaista muutakin ja sanasto voi olla kaikkea paitsi arkipäiväistä.

Paras aika ja paikka lukea kirjaa norjaksi on illalla sängyssä, kun sanojenselittäjä löytyy lähietäisyydeltä. Epäilen, että mieskin on saanut ihan uusia näkökulmia omaan äidinkieleensä, kun on joutunut pohtimaan erilaisten sanojen sekä fraasien merkityksiä ja välillä ottamaan kantaa kieliopillisiinkin seikkoihin.

Norjan kirjoittaminen onkin sitten toinen juttu. Muistelen joskus ihmetelleeni, miten on mahdollista, että lukutaitoinen ihminen ei osaa kirjoittaa - siis nyt puhutaan vaikkapa isoisovanhempien sukupolvesta. Mutta on se ihan mahdollista.

Kaikesta edelläsanotusta huolimatta luen norjaa suhteellisen sujuvasti, mutta kirjoittaminen menee vähän sinne päin. Arvailen, että näin nämä sanat mahdollisti kirjoitetaan, mutta lopputulos on todennäköisesti puoliksi ruotsia tai jotain ihan itse keksittyä. Norjan kirjoittaminen ei periaatteessa ole vaikeaa, koska kyllä tälläkin kirjakielellä on oma logiikkansa. Mutta kun pitäisi sitten saada myös ne lauserakenteet kohdalleen. Esimerkiksi prepositiot tulevat usein hihasta ravistamalla.

Puhuessa kielioppia ei ehdi niin miettiä, mutta kirjoittaminen on eri juttu. Töissä olen muutaman kerran sähköpostin lähetettyäni lukaissut sen uudelleen ja ryhtynyt miettimään, että mitäköhän tuossa nyt oikeastaan sanotaan. Ymmärtääkö vastaanottaja asian niin kuin olen sen tarkoittanut?

Viime aikoina olen muutenkin havainnoinut oman aktiivisen kielitaitoni tasoa ja todennut pari asiaa. Ensinnäkin sanavarastoa on niin paljon, että pystyn käymään jonkinlaista keskustelua. En kylläkään mistä tahansa asiasta. Toiseksi nyt ollaan siinä vaiheessa, että kielioppiin voisi oikeasti alkaa paneutua. Välillä minusta tuntuu, että puhun lähinnä preesensissä, kun en oikein osaa taivuttaa verbejä menneisiin aikamuotoihin.

Ehkä tässä pitää alkaa lukea ulkoa norjan epäsäännöllisiä verbejä tai tehdä muita vastaavia harjoitteita parhaaseen koulutyyliin.

9 kommenttia:

  1. Tsemppiä sinne:) Silloin 8v sitten kun asuttiin täällä Norjass 1,5v en tainnut lukea mitään norjankielistä. En tuntenut olevani valmis tai jotain. Nyt olen lueskellut lehtiä ja minullakin yksi Jo Nesbön kirja juuri aloitettu. Se on muuten aika helppoa norjaa..
    En tod. tajua joka sanaa, mutta en välitä siitä. Luen ja sitten huomaan että tajusin..
    En ole käynyt norjan kursseja vaan oppinut puhuman puhumalla ja kuuntelemaan kuuntelemalla. Telkkariakin katson vähän.
    On hienoa huomata että voi osallistua keskusteluihin jne. En todellakaan puhu täydellisesti ehkä ymmärrä kaikkea, mutta ihmeellisistä asioistakin pystyn keskustelmaan jo:)
    Viikonloppuna tulen Osloon. Me&I:lla on kick off.. koulutus kestää koko päivän ja illalla middag. Saa nähdä miten siellä pärjään.. no illalla pari lasia viiniä niin eiköhän ala irtoamaan:)

    VastaaPoista
  2. Olen lukenut yhden Harry Potterin norjaksi mikä oli aikamoinen saavutus, lukemista tosin helpotti se, että olin lukenut saman teoksen aiemmin suomeksi sekä englanniksi, eli tarina oli tuttu. Alku oli kyllä vaikeaa ja kankea, enkä ole vielä jaksanut vaivautua avaamaan uutta norjankielistä romaania.

    Norjalaisten kieliopisto voisin sanoa, että kovin monen norjalaisen kaverin facebook-statuksista bongailen virheitä päivittäin vaikken itsekkään ole mikään mestari tämän kieliopin kanssa (puhun ihan päin mäntyä :D). Vaikeinta norjalaisille vaikuttaa olevan å:n käyttäminen verbien kanssa; esim. "å komme" - todella usein näen tyyppien kirjoittavan og. Vai onkohan se jotain slangia, mielestäni ei. Også-sanasta olen nähnyt käytettävän og-lyhennystä...

    VastaaPoista
  3. Mina aloitin myos norjan lukemisen lukemalla naistenlehtia. Nykyisin luen kirjoja samaan tapaan kuin suomen kielellakin. Mutta olenhan mina taalla ollutkin jo 12 vuotta...

    Toissa kirjoitan paljon kaikenmaailman juttuja. Tarkistutan kielioppivirheet tyokavereilla. Se mika on hassuinta on se, etta eivat hekaan aina ole ihan varmoja kuinka jutut menee. Toinen sanoo toista ja toinen toista.

    Mutta yleensaottaen prepositiot ovat mulla aina ihan miten sattuu. Maikki aina nauraa minun jutuille. ja jos on kovin kiire selittaa jotain, niin puhun puuta heinaa. Siella vilisee kaikenmaailman sanat sekaisin. Vaan olen ajatellut, etta on kuuntelijasta kiinni useimmiten, mita ne haluaa ymmartaa.

    VastaaPoista
  4. Kalamuija, sanastoa tosiaan joskus huomaa osaavansa ihan omituisista aihepiireistä. Ja sitten jotain aivan arkipäiväisiä juttuja ei vaan pysty selittämään norjaksi.

    Emmi, viime talvena olin sellaisella "norsk for skandinaver" -kurssilla, jossa tuolle å/og -asialle uhrattiin mielestäni käsittämättömän paljon aikaa. Mutta ilmeisesti se sitten on vaikea asia ;)

    Tuula, totta on, että kuulija tai lukija voi päättää ymmärtää tai olla ymmärtämättä...

    VastaaPoista
  5. Hyvä Heli.Onnea kieliopinnoissasi. Tosi hyvä että sinulla on oma opettaja siinä ihan lähellä. Toisaalta olen vastaavanlaisissa tapauksissa (Sallinet ilmauksen heh )kuin sinun nähnyt sen norjalaisen osapuolen pitäytyvän aika pitkään englannissa kommunikointikielenä. Ehkä myös alitajuntaisesti omaa englanninkielentaitoa ylläpitääkseen ja joskus helpomalla päästäkseen.

    Hyviä havaintoja sulla norjalaisten käyttämästä kielestä. Olet sen verran pitkällä ja hyvin orientoitunut, että tuut vielä huomaamaan, ettei siihen aktiiviseen kirjoittamiseenkaan hyppääminen niin vaikea ole. Paljon vaan harjoitusta.
    Minua kielikurssi, se teoriassa neljä lukukautta kestävä, auttoi eniten juuri kirjoittamisessa.
    Meidän ope pisti kirjoittamaan heti alusta lähtien. Kertomaan omasta ympäristöstä ja elämästä.
    Siinä kovasti rohkaistuin ja aloin nauttimaan norjan tekstin tuottamisesta.
    Niin että nykyään norjaksi kirjoittaminen on mulle free lance työ.
    Jos luet paikalliskehtiä, niin huomaat, ettei toimittajien kieli ole lähellekkään sillä tasolla kuin Suomessa. Sen uskallan väittää.Mutta suomi onkin kielenhuollollisesti ihan eri luokkaa Maailman luokkaa:)

    VastaaPoista
  6. Avletto, kyllähän minä käytännössä kirjoittelen töissä sähköposteja tms. lähes päivittäin. Menoa taitaa eniten haitata luonteeni pilkunviilaajapuoli, kun pitää olla sanakirja käden ulottuvilla ja verbien taivutusmallit selaimen suosikeissa ;) Mielelläni kyllä kirjottaisin. Nyt pitää tyytyä siihen, että kritisoi muiden tekstejä.

    Tämä juttu pitää muuten mainita erikseen: Meidän asiakaslehteen oli pyydetty artikkeli ulkopuoliselta asiantuntijalta. Lehden norjalainen toimittaja oli tyytyväinen tekstiin siihen asti, kunnes me kääntäjät, kaksi ulkomaalaista, aloimme osoitella, mitä kaikkea tekstissä oli pielessä kielellisesti ja muutenkin :D

    Mutta olen tosiaan huomannut, että norjaa kirjoitetaan aika, hmmm... vapaamielisesti ja kielenhuolto ei todellakaan ole sitä mitä Suomessa.

    VastaaPoista
  7. Huh, minä tulen kaukaa perästä... :) Kääntelen vasta lempibiisien sanoja (yleensä englanniksi) netin ja Googlen translaten avulla... Tsemppiä sinne, Nesbön kirja voisivat olla hyvä kannustin norjan opiskeluun kun ne ovat yleensä aikas mukaansatempaavaa luettavaa!

    VastaaPoista
  8. Saan paikallisen Husflidenin jäsensähköpostia ja ihmettelen aina, miten kamalia ne ovat:

    "Hei til dere alle riktig godt nyttår.
    Har vært på juletrefest på Torderød i kveld. Hyggelig. Vi var vel nesten 100
    som deltok med stor og små veldig små,
    Kurskatalogen for 21011 er forsinket. Sykdom.
    Sender den på nytt.
    Gå på kurs lær og ha det hyggelig"

    Jos syntyperäinen norjalainen kirjoittaa tuollaista, niin ei kai mun pitäisi pelätä sitä...

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...