keskiviikko 7. huhtikuuta 2010

Muinaisten jäljillä

Oslosta löytyy runsaasti mielenkiintoisia museoita, ja monet niistä on omistettu norjalaisten kansallissankareille. Erilaiset löytöretkeilijät, kuten viikingit tai naparetkeilijät, tuntuvat olevan aivan erityisen suosittuja, ja kieltämättä näiden tarinat ovatkin kiehtovia.

Muutamin auringonpilkahduksin höystetyn, enimmäkseen pilvisen ja tihkuisen pääsiäisen päätteeksi suuntasimme Oslon museoiden pesäpaikkaan, Bygdøyn kaupunginosaan. Bygdøy on maaseutu keskustan kupeessa - luksusalue, josta löytyvät niin Oslon kalleimmat talot kuin kuninkaan maatilakin.

Papyrusveneen pienoismalli Egyptistä

Thor Heyerdal (1914-2002) haaveili jo lapsena tutkimusmatkailijaksi ryhtymisestä. Hänen mieltään alkoi kiehtoa se tosiasia, että muinaisten kulttuurien jäänteistä eri puolilta maailmaa löytyy yllättävän samannäköisiä rakennelmia. Esimerkiksi pyramideja on Egyptin lisäksi rakennettu myös Amerikan mantereella. Olisiko mahdollista, että muinaiset korkeakulttuurin kehittäneet kansat olisivat pystyneet purjehtimaan valtamerten yli, vaihtamaan kulttuurivaikutteita ja vaikkapa asuttamaan Tyynenmeren saaria Etelä-Amerikasta käsin?

Kon-Tiki matkalla (kuva museon sivuilta)

Heyerdal aloitti omat tutkimuksensa ja Polynesiassa 1930-luvulla. Toisen maailmansodan loputtua oli aika testata teorioita käytännössä purjehtimalla balsapuisella Kon-Tiki -lautalla Perusta yli Tyynenmeren. 8000 km pitkä, 101 päivää kestänyt purjehdus päättyi Raroian atollille ja todisti, että muinaiset intiaanit olisivat pystyneet purjehtimaan huomattavan pitkiä matkoja ja jopa asuttamaan Tyynenmeren saaria.

Kon-Tikin purjehdus on Heyerdalin kuuluisin tutkimusmatka ja sen mukaan on myös nimetty hänen elämäntyötään esittelevä museo.

Ra II (kuva museon sivuilta)

Kon-Tikin jälkeen Heyerdal jatkoi tutkimuksiaan Tyynenmeren saarilla ja kiinnostui samalla kaislaveneistä ja niiden merikelpoisuudesta. Vanhoja kaislaveneitä oli löytynyt sekä Egyptistä että Etelä-Amerikasta, ja Heyerdalin mielestä varsinkaan suurikokoisimpia niistä tuskin oli rakennettu vain rannikkopurjehdukseen.

Ra-kaislavene lähti merimatkalleen keväällä 1969 Marokon Safista, vanhasta foinikialaisten satamasta. Kahdeksan viikon ja 5000 km jälkeen vene ei enää kestänyt merenkäyntiä ja matka jäi kesken. Muutaman kuukauden kuluttua tehtiin uusi yritys, kun Aymara-intiaanien rakentama, edellistä vahvempi Ra II -vene lähti matkalle Safista. Tällä kerralla tavoite saavutettiin ja Ra II purjehti Atlantin yli Barbadokselle. Muinaiset egyptiläiset olisivat siis pystyneet myös purjehtimaan papyrusveneillään Amerikkaan.

Heyerdalin tutkimusmatkat muinaisten merenkävijöiden jäljillä jatkuivat vielä Tigris-kaislaveneellä Intian valtamerellä 1978 ja arkeologisilla kaivauksilla Tyynenmeren alueella.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...